Vuodet vierii, mutta minne ne katosi?

Apua!
Tämä on etsintäkuuluutus!

Minne on hävinnyt juuri lähes yhdeksän vuotta elämästäni?
Hätä näiden vuosien perään on suuri koska tiedän niidän olevan ainutlaatuisimpia vuosia tähän astisessa elämässäni.
Vuosia joita tulen kaipaamaan koko loppu elämäni.
Vuosia joina opin mihin minusta on parhaimmillani ja pahimmillani.
Vuosia joina illalla itkin riittämättömyyden tunnetta ja aamulla parin tunnin yöunien jälkeen heräsin uuteen onnen täyteiseen päivään.
Vuosia joina opin että kukaan ei arvostele minua vaikka kuljen hiukset likaisina Kuomissa ja äitiystrikoissa (vaikka en olisikaan raskaana) ja jos arvostelee se ei minua enää hetkauta.
Näinä hävinneinä vuosina olen saanut huomata että mieheni ei kehu minua kauniiksi vain hyvän meikin takia, vaan silloinkin kun olen väsynyt ja hikinen juuri syntynyt lapsi rinnallani.
Näinä hävinneinä vuosia olen huomannut että rakkaus ei vähene vaikka rakastettavia olisi lähes joka vuosi yksi lisää.
Näinä hävinneinä vuosina olen yrittänyt elää joka hetken ja muistaa sen onnen mitä sillä hetkellä olen kokenut.
Näinä hävinneinä vuosina minusta kehittyi minÄiti ja tiedän että se on kaikkea mitä olen aina toivonut elämältä.

Apua!
Eihän ne vuodet olekkaan kadonneet, ne on vain eletty täysillä!

Etsintäkuuluutus on siis peruttu kadonneiden vuosien osalta, mutta lahjoitetaan palstalle jätetään pysyväis ilmoitus.
Ilmoitus jossa toivotaan lahjaksi lisää näitä elämän makuisia ja opettavaisia vuosia.

Rakastettavia minulla on jo täysi perheellinen, heitä en uskalla enää toivoa yhtään lisää.
Voin vain rakastaa heitä taas huomenna vähän enemmän kuin tänään rakastin.

Uskomatonta.....

Uskomatonta että minä kirjoittaisin blogia...!!!
Toisaalta olen joskus kirjoitellut päiväkirjaa, runoja ja milloin mitäkin... Sekin tuntuu nyt uskomattomalta. Eihän minulla ole enää aikaa mihinkään ja toisaalta minulla on vain aikaa.
No katsellaan saako tämä jatkoa vai jääkö tähän. Blogi kai se on yhden kirjoituksenkin blogi!
Tosin hyvin lyhyt sellainen... ;)